3 viikkoa täynnä

Kuinka paljon voivatkaan pennut kehittyä ihan muutamassa päivässä! Kun kaksi viikkoa oli tullut täyteen, tapahtui iso muutos melkeinpä päivässä. Yhtäkkiä pennut selvästi kuulivat, koska reagoivat herätyskelloon ja muihinkin ääniin. Näkökyvyn parantuessa ne alkoivat liikkua paremmin ja leikkiä yhdessä. Tai no...joku aina hyökkää toiseen kiinni ja siitä syntyy pientä nahistelua tai dramaattista huutoa.

Pennut muuttivat taas apukeittiöön, missä niillä on turvallista tilaa touhuta myös pentulaatikon ulkopuolella. Ne tutkivat paikkoja tarkasti ja tulivat kiinnostuneina myös keittiön puolelle. Riikka lomaili tämän viikon ja vietti aikaa pentujen ja Riepunsa kanssa päivisin. Muutenkin pennut ovat jo tavanneet useampia ihmisiä. Ira kävi napsimassa 2,5-viikkoiskuvia pennuista. Ihania kuvamuistoja saatiin nukkuvista pennuista, joita oli silti lähes mahdotonta asetella hyviin kuvasuasentoihin. Rennon uteliaasti pennut suhtautuvat ihmisiin ja lötköttelevät sylissä. Heillä on onneksi täällä kolme järkevää mallia siitä, kuinka ihmisiin suhtaudutaan. 

Kovin tasaiselta sakilta pentue tuntuu. Ehkä äänekkäimmin asioita kommentoiva ja niihin puuttuva on Pumba, joka oli saanutkin meidän Iirikseltä itsehillintä-terapiaa ;) Pika on tytöistä hieman kipakampi ja Smurffiina sievä söpöstelijä. Olaf ja Qvasi on hellyttäviä nallekarhuja ja tyynestä ja tasaisesta Viirusta on kuoriutumassa reipas leikkijä. 

Painoja               1viikko          2viikkoa          3viikkoa

Smurffiina          561g              863g                1127g

Qvasi                  592g              882g                1232g

Pika                    532g              796g                1130g

Olaf                    643g              889g                1202g

Viiru                   584g              836g                1185g

Pumba                578g              852g                1129g

Elämä helpottaa

Vihdoin pääsimme nauttimaan tavallisesta pikkupentuarjesta! Riepun haava umpeutui ja näyttää jo siistiltä. Riepu hoitaa pennut hyvin, vaikka sillä sosiaalisena ja äärimmäisen lapsirakkaana on vaikeuksia hillitä itseään, kun sen tekisi mieli olla ihmisten kanssa ja jättää pennut laatikkoon. Riepu on välillä hieman huolimaton ja sählää innoissaan, kun tulemme kotiin ja silloin pennut saattavat jäädä jopa jalkoihin. Onneksi se on kuitenkin ollut pentulaatikossa imettämässä ja hoitamassa rauhassa pentujaan, kun Timo on ruokatunnilla käynyt antamassa sille ruokaa ja päästämässä pissille. 

Pennuille on tehty Bio Sensor-ohjelman "jumppaa" kolmannesta päivästä alkaen. Jumppaa jatketaan yhteensä kaksi viikkoa. Ensin pennun tassuja kutitellaan pumpulipuikolla, sen jälkeen niitä pidetään pää ylöspäin, pää alaspäin ja selällään ja lopuksi ne laitetaan kylmälle alustalle. Kaikkia näitä tehdään 3-5 s kerrallaan, kerran päivässä. Kylmää alustaa en raaskinut tehdä alusta asti, mutta viitenä päivänä pennut ovat tehneet senkin osuuden (pyyhe ison kylmäkallen päällä). Ensimmäisenä silmät aukesi Pikalla. Loppuviikosta pennut ehkä jo hieman näkivätkin, koska alkoivat liikkua paljon varmemmin. Osa osaa jo ilmaista mielipiteensä haukkumalla. Kaikilla on painot noussut tasaisesti ja he ovatkin melkoisen tasaisen kokoinen porukka. Paljon pienempiähän nämä ovat kuin Vinkan pennut aikoinaan, mutta ne olivatkin melkoisia mörssäreitä!

Vinka-mummokin pääsi jo samaan huoneeseen pentujen kanssa. Riepu on aikaisemmin hieman mulkaissut laatikosta tai ovelta, jolloin Vinka ja Jekku ovat ymmärtäneet pysyä poissa pentuhuoneesta vaikka porttikin olisi auki. Vinkan tekisi mieli hoitaa pentuja, mutta se kunnioittaa Riepua ja osallistuu Riepun antamissa rajoissa pentujen hoitoon. Jekku on aivan ihmeissään ja tyytyy katselemaan toimintaa vähän kauempaa :)

Pentulaatikossa tuhisee kaksi tyttöä ja neljä poikaa!

Pennut syntyivät perjantaina 31.1. Yksi syntyi kotona aamulla, mutta sitten jouduimme hakemaan vauhtia synnytyksen etenemiseen eläinlääkäriltä. Kaikkiaan kolme pentua syntyi normaalisti, mutta kolme jouduttiin leikkaamaan. Riepun supistukset ja ponnistaminen vaan tyssäsivät kokonaan. Onneksi pennuilla ei ollut mitään hätää ja emokin vaikutti sektio-päätökseen tyytyväiseltä. Kaikki pienet olivat alusta alkaen reippaita ja elinvoimaisia. 

Ensimmäinen viikko on ollut melkoisen työläs. Riepun sektiohaavasta aukesi tikit, joten sitä on huuhdeltu, teipattu ja suojattu kolme kertaa päivässä. Riepu itse ei erityisemmin varonut haavaansa ja olisi halunnut pomppia normaalisti esim. sänkyyn, mikä aiheutti harmaita hiuksia ja huolta meille ihmisille. Pelkona oli, että haava aukeaa ja se joudutaan tuoreuttamaan ja ompelemaan uudestaan, jolloin koko ruljanssi haavan hoidon kanssa olisi alkanut alusta... Onneksi haava aukesi vain hieman toisesta päästään ja sain sen umpeutumaan hyvin. Nyt näyttää siltä, että olemme asian kanssa jo voiton puolella. Sitten iskivätkin mahavaivat! En tiedä, menikö Riepun maha sekaisin pentujen kakasta vai pentujen maidonkorvikkeesta, jota sille juotin. Pari päivää oli koko konkkaronkalla mahat löysällä, haju pentulaatikossa silmiä kirvelevä ja lakanat sen näköiset. Onneksi siitäkin selvittiin! Nyt alkaa olla ihanan levollista ja voi jo ajatella, että uskaltaa nauttia koko ajan kasvavista pennuista ja niistä alkuhämmenyksen jälkeen hyvin huolehtivasta emosta.

Sonja, Iiris ja Laura keksivät taas pennuille pentulaatikkonimet ja nehän ovat suoraan lasten elokuvista ja ohjelmista! Tytöt ovat Pika ja Smurffiina, poikien nimet ovat Qvasi, Viiru, Olaf ja Pumba :)

Pentukyselyjä on tullut valtavasti ja tämä yhdistelmä on tuntunut herättävän paljon kiinnostusta. Toivotaan, että toiveet yhdistelmän suhteen toteutuvat ja kuusi tyyppiä saa huippukivat harrastuskoirat :) Kaikille pennuille on jo siis kodit tiedossa!